Jeah taas on aika ottaa kone syliin ja purkaa onnellisuuden yliannostusta tänne.
Makeiden unien täyttämä automatka juuri äsken päättyi siihen että mut pudotettiin kotiportille.
Kävelen sisään vieläkin hämmentyneenä siitä että yhtäkkiä olen ypöyksin. Yhtäkkiä en ookkaa tuhansien ihmisten keskellä. Missä kaikki monet monet upeet ihmiset on keiden kanssa sain just viettää yhden elämäni hienoimmista viikonlopuista? Aivan, ne jäi mun parhaiden muistojen joukkoon.

Jotten jätä teitä ihan kujalle, avaan asiaa sen verran että olin juhannuskonferenssissa eli "Konffa":ssa Keuruulla. Lähdin sinne perjantaina ilman mitään käsitystä siitä missä nukkuisin. Ensimmäisen vartin aikana saapumisesta sain jo yöpaikan uuden tutun teltasta. Kertoo vähä siit minkälaisten ihmiste kans sain olla.

Ensimmäitteeks tietysti häkellystä sosiaalisesta paljoudesta ja siitä mite mukavia ihmiset voi oikeesti olla. Sitten uimaan alkkareilla tottakai koska mitä sitä nyt turhaa ottaa pyyhettä ja uikkareita konffaan mukaa. Upea tunne. Ihmiset on ilosia ja maisemat sairaat. Aurinko helottaa täyttä häkää koko päivän ja mikäs sen parempaa ku polttaa siinä iho. Lettujen viskelemistä miten sattuu ja onnistuiden jakaminen halukkaille.
Viimine ilta grillikatoksella ja laiturilla istumista mitä parhaimmassa seurassa.

Onneks tulin lähteneeks tol reissul, tosta tuli yks kesän ehdoton kohokohta jota ei voi unohtaa!