Okei, kello on kolme yöllä, oon keskellä ei mitää Kyläsaaressa, ja alotan nyt blogien kirjoittamisen heikolla internet-yhteyedellä. Vihdoinki sain aikaseks alkaa kirjoittaa tätä päiväkirjaa, koska elämä vaa on nii hienoo ettei sitä uskalla ihmismuistin varaa jättää. Ties koska mul tulee nii paha dementia etten muista enää mitää.
No joo, takas tähän hetkee nyt. Selvennän tarinaa sen verran, että oon mun lapsuudenkaverin Jonin kanssa sen isovanhempien luona näiden ollessa jossakin muualla tän viikon. Ihan hassuu oli pyöräillä tänne sellasella pyörällä millä pyöräily on sitä että joka polkasulla täytyy antaa kaikkensa - myös alamäkeä mennessä. Samaan aikaan Joni pyöräilee vieressä kilpapyörällään polkaisten kerran viidessä minuutissa ja viilettäen kuten kevyt tuulahdus mun ohi uudestaa ja uudestaa aina sen jälkee ku se on jääny muutamaks minuutiks odottamaan mua.
Joku yli tunti kai me tänne poljettiin - ja joka ikine henkäys mä rakastin elämää enemmän ja enemmän päästessäni vihdoin pois masentavasta kaupungista ja nähdessäni pitkästä aikaa mitä oikee kauneus on. Laitan kuvia maisemista tänne perästäpäin jos se jotenki onnistuu.
Kun pysähdyttiin perille, nälkiintyneet zombihyttyset tuli heti toivottaa tervetulleeks mut. Ennen se olis ärsyttäny, mut jostai syystä nyt mä vaa nauroin ja henkäsin vaa lisää mielihyvän tunnetta mun keuhkoihin.
Heti ensiksi mentiin sytyttämään paras suomalainen keksintö - sauna. No okei, sytytettiin vaa puut siellä pesässä mut kumminkin. (Tiedän, muaki itkettää ton vitsin laatu.) Samalla uuni päälle ja makkarat sinne. Lapsetusta, saunan ikkunasta roikkumista ja saunatouksuilla lutraamista seurasi - eli mahtava ilta. Ps. El Dorado (vai miten sen leffan nimi nyt kirjotettiin) oli hullun hyvä, sai nauraa pää punasena elokuvan huumoria omalla sairaalla mielikuvituksella höystettynä tietysti.
Tää on nyt neljäs päivä täällä, päivät on ollu jollaki tasolla kopioita toisistaa, jote en jaksa jokasesta päivästä eriksee kirjoittaa. Mutta voi Luoja että on ollu kaunista ja viihtyisää. Kauppaan on kymmenen minuutin pyöräilyreissu, hauskaa vaihteluu kaupunkielämälle. Auringonvalo on nii hyvi syleilly aamust iltaa et tää tuntuu vaa joltai unelta.
Oi vitsi, tekis iteki mieli men jonneki maalle pois kaupungista ja melusta c: Mummula siis kutsuu ! ♥
VastaaPoistaVoi ei, mäkin haluan kauas kaupungin melusta ♥! Tykkäsin kyl lukee tätä tekstii ja ootan innol seuraavaa bloggaustas :) !
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus! Alan heti lukijaks. Mulla kans viikonloppu tulos rauhalliseks kun lähden mökille :-) Nähään joku päivä !♥
VastaaPoista♥ http://inanunknownworld.blogspot.fi/